perjantai 28. kesäkuuta 2013

Harrastuksesta.


Törmäsin Misify's-blogissa haasteeseen joka on suunnattu kynsiharrastajille. Tällä kertaa se ei ole semmoinen "kerro miljoona asiaa itsestäsi ja keksi toiset miljoona kysymystä, haasta puoli maailmaa" tahi "lakkaa kynnet nyt vauvankakan värisellä lakalla ja koristele nätiksi" vaan ihan oikeasti järkevä haaste joka pistää miettimään.
Postauksen löydät täältä : Misify's

Kysymykset ovat seuraavat :
Miten suhtaudutte kynsilakkojen määrään/harrastukseen menneeseen rahaan?
Kuinka kynsilakoista luopuminen: helppoa vai vaikeaa? 
Entäs myönnättekö nauttivanne kynsillä saadusta huomiosta?

Tässä miun vastaukset:
Määrään ja rahaan;
Itseltä noita lakkoja löytyy tällä hetkellä se 270+. Ei-harrastajalle se on varmasti paljon ja alkaa kyllä kieltämättä itseänikin vähän ahdistaa, sehän on jo melkein 300! Vasta miulla jokunen vuosi sitten oli 10 puoliksi kuivunutta tai muuten jänkkiintynyttä kehnolaatuista iänvanhaa lakkaa.. Rahaa on mennyt paljon. Olen ostanut esimerkiksi melkein kaikki OPIni ja China Glazet Suomen hinnoilla (OPIt yleensä noin 17-19€, Chinat 8-14€). Suurin osa kynsitavaroista, lakoista ja muista välineistä on Suomesta, Suomen hinnoilla tai Kynsikoristekirppikseltä. En todellakaan ylpeile sillä rahamäärällä mitä miulla on noihin mennyt vaan ehkä enemmänkin häpeän sitä, tiedostan jossain vaiheessa päätyneeni aika pahasti todellisen shoppailuaddiktion puolelle - kaikki rahat heti pakollisten menojen jälkeen ovat menneet lakkoihin, eivätkä esim. ruokaan. Rahaa on lainattu äidiltä ruokaan, no suurin osa niistäkin mennyt lakkoihin. Tilanteeni on ollut aika surkea, mutta pikkuhiljaa olen taas päässyt järkipeliin tämän touhun kanssa, ostan vieläkin paljon mutta en laita kaikkia rahojani lakkoihin. Katto on pään päällä Iisalmessa, laskut pystyn hoitamaan (siis olen koko ajan pystynyt mutta kaikki 'ylimääräinen' raha on sujahtanut lakkoihin, nyt sitä jää käteenkin).
Kun joku kertoo omistavansa sen ~100 lakkaa niin se on miusta normaalia, pyörin niin paljon näiden kynsihöperöiden ihmeellisessä maailmassa, että miusta on hauskaa tai ehkä vähän omituistakin kun nainen kertoo että omistaa ehkä tuurilla sen alle 10. Tuosta suuresta, kymmenien - satojen lakkojen kokoelmasta on miulle tullut normaalia. Harrastuksena miulle kynsihöperyys on keräilyä sekä käyttöä, en osta lakkoja vain siksi että miulla on paljon ja saan kummastuttaa ihmisiä suurella määrällä, vaan haluan käyttää lakkojani myös mahdollisimman paljon - haluan myös niiden olevan laatua sekä tosiaan sellaisia joita käytän. Haaveilen, että joskus nykyiset +270 lakkaa olisivat vain muutamaa rakastamaani merkkiä (mm. OPI, Orly, China Glaze, Color Club, A England jnejne..). Määräkin voisi olla vähempi, mikäli kaikkea tarvittavaa löytyy, en halua omistaa yhtään turhaa lakkaa, tässä pitäisi käydä lakkalaatikot läpi ja karsia turhat pois (ja ostaa uusia tilalle.. eikun.).
Miusta on vähän outoa tai ehkä sairastakin, että nykyään blogeissa on tullut muotiin tuo jatkuva ostaminen, kokoajan on uutta lakkaa, vaatetta, kenkää, meikkiä, kameraa, tavaraa. Se on kieltämättä tarttunut minuunkin, olen aina ollut herkkä ostelemaan ja tämä 'painostus' on vain lisännyt sitä. Välillä on tullut ajatus "En ole riittävä bloggaaja jos en osta" - huh. Luen joitakin blogeja joissa tuo ostaminen on ihan käsittämätöntä, enkä todellakaan ymmärrä miten kenelläkään riittää varat moiseen - nämä blogit ovat kuitenkin myös erittäin, erittäin suosittuja. Toisaalta kuitenkaan muiden lakkamäärät tai rahamenot eivät niin hätkähdytä, kyllä se kiinnostaa.. silleen. Tietona ko. bloggaajasta. En osaa selittää.

Luopuminen;
Lakoista luopuminen on vaikeaa. Olen materialisti ja kiinnyn tavaroihini vaikken niitä tarvitsisi ja ne vain lojuisivat kaapin nurkassa tyhjänpanttina. "Mie saatan vielä joskus tarvita tätä!" tottakai on poikkeuksiakin (Sammakonkutu ydintuhon jäljiltä) jotka myyn heti kun joku sanoo kiinnostuneensa, mutta niissäkin käy mielessä tämä "Mie saatan.."

Huomio;
Nautin huomiosta - etenkin positiivisesta sellaisesta. Olen aina nauttinut, kukapa ei? Perustin blogin jotta saisin jakaa minua kiinnostavia asioita ihmisille ja kenties löytäisin myös muita joita kiinnostaa samat asiat, voisin tutustua kaltaisiini. Ja ehkä vähän huomiohuoratakseni.
Etenkin silloin, kun joku ihan oikeasti tulee kehumaan kynsiä, esimerkiksi kun kassan täti kehaisee nopeasti tai joku pistää kehuvan kommentin blogiin - se piristää päivää.
Puhumattakaan huomiosta jonka saa kun esimerkiksi voittaa kynsienlakkauskilpailun tai sijoittuu ns. näkyville sijoille (Glitz&Glam vuosia sitten, 4. sija joulu-lakkauskilpailussa, Zigi Ztylen halloween-lakkauskilpailun 1. sija viime syksynä ja vastikään tullut 1. sija These Nails That I Have-blogin kesä-lakkauskilpailussa) On kiva huomata, että joku muukin kuin minä, tykkää tekeleistäni. Joku muukin arvostaa näkemääni vaivaa ja pitää lopputuloksesta. On mukava kun joku pyytää tekemään kynnet koska teen hänen mielestään niin hienoja.
Kaikki tykkäykset, kommentit facebookissa, kaikki lukijat blogissa sekä blogiin tulleet kommentit. Se kohottaa itsetuntoa ja kuten sanoin, piristää päivää. Saattaa jopa pelastaa sen. Joku haluaa seurata Minun elämää, Minun lakkauksia, Minun tekemisiä, jotakuta Kiinnostaa.

Kuka hemmetti laittaa blogin pystyyn, julkaisee kuviaan missään, kirjoittaa tms. ellei pidä sen tuomasta huomiosta? Se on tasan kaikilla tiedossa, että huomiota tulee - oli se sitten positiivista tai negatiivista, paljon tai vähän - mutta sitä tulee väkisin. Jos siitä ei nauti, en usko että kukaan moista tekisi.

Noniin. Olisikohan tämä tässä. Toivottavasti mahdollisimman moni muukin tekee tämän, vaikkei olisi blogiakaan mutta harrastaa kynsiä, näistähän voi kirjoitella vaikka kommentteihin. Kiinnostava aihe!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti