tiistai 16. syyskuuta 2014

Uusi rakkauslakka.

Kun OPI:n Brazil-kokoelma ilmestyi, en aikonut siitä hankkia kuin muutaman lakan; mini-hiekat ja copeacabananana-keltaisen. Viime kerralla kun kävin Sokos Emotionissa, kyseisen kokoelman Don't Bossa Nova Me Around ja Kiss Me I'm Brazilian olivat -50% alennuksessa, eli sen kummempia asiaa pohtimatta nappasin lakat hellään huomaani.
Kotosalla ihastuin lakkojen hyvään käytökseen tikulle lakkaillessani ja halusinkin kokeilla lakkoja pikimmiten omille kynsilleni. Ensimmäisenä testiin pääsi viime perjantaina Don't Bossa Nova Me Around jonka koristelin vasta tänään, tiistaina.
Omille lyhyille kynsilleni riitti kaksi ohutta kerrosta DBNMA:a ja lakka levittäytyi kutakuinkin itsestään, oikean käden keskisormeen laitoin kolme kerrosta koska en osaa lakata kunnolla vasemmalla kädelläni eli jälki ei aina ole kovin tasaista. Luonnonvalossa lakka on miun kynsillä aavistuksen vaaleanpunaiseen taittava, mutta keinovalossa ja kamerassa tämä esittäytyy oikein kauniina nude-lakkana.
Leimasin kynnet China Glazen Admirella, käyttäen Bundle Monsterin laattaa 416. Päällä kerros Seche Viteä.


keskiviikko 10. syyskuuta 2014

Hupsistakeikkaa.

Joskus unohdus voi olla ihan positiivinenkin juttu, tai ainakin näiden kynsien kanssa oli.
Lakkasin kynnet OPI:n 4 In The Morning-lakalla ja aksenttikynnen China Glazen Pom Pomilla. Leimasin kynnet käyttäen China Glazen Admirea ja BM-406 laattaa. Kuvasin kynnet, lisäsin vesileiman ja siirsin kuvan Photobucketiin odottelemaan blogipostausta.
Vasta myöhemmin tajusin, että en muistanut laittaa ollenkaan päällyslakkaa! Olen yleensä päällyslakan suhteen kovin neuroottinen eikä se unohdu ikinä, paitsi nyt. Mitään vahinkoahan ei tapahtunut, lakat kuivuivat todella nopeasti eli pikakuivattavalle ei ollut käyttöä ja mattapintaisuus sopii mielestäni lakkaukseen oikein hyvin. Kovin kauaa en lakkauksia pitänyt, yhden päivän eli ei minkään sortin kulumaakaan päässyt syntymään.


tiistai 9. syyskuuta 2014

Kaikki tunteet ilosta suruun.

Viime viikolla sain todellakin tuntea todennäköisesti kaiken mahdollisen mitä ihminen voi tuntea. Oli iloa, surua, helpotusta, stressiä, kaikkea kaiken mahdollisen ja mahdottoman väliltä.
Syy tähän tunneskaalaan on vallan ymmärrettävä; rakkaan ihmisen saatteleminen viimeiselle matkalleen, seuraavana päivänä tuttavan häät.
Viikko meni valmistaessa leipomuksia loppuviikkoa varten, lähes 100 rikottua kananmunaa, yhteensä 14 täytettyä ja koristeltua kakkua, 20 sokerimassakukkaa helmillä, hohteella sekä ilman, 10 litraa vispikermaa ja paljon, paljon muuta.
Alla pintaraapaisu viime viikostani, valitettavasti hääkakusta miulla ei ainakaan vielä ole kunnon kuvia (olin niin kiireinen keittiön puolella, etten ehtinyt ottaa kuvia kuin kännykkäkameralla). Mikäli jossakin vaiheessa saan parempia kuvia, julkaisen niitä myöhemmin.
Hääkakun kanssa kävi itseasiassa melkoinen katastrofi (tottakai, onhan kyseessä hääkakku) ; jouduin kuorruttamaan kakun kahdesti sokerimassalla, ensimmäisellä kerralla kun sokerimassa suli täysin nesteeksi?! Epäilen tämän johtuneen jääkaapista, koska toisessa jääkaapissa olleet lisäkakut säilyivät normaaleina. Aikaa ei enää hirveästi ollut ja kakku valmistui nipinnapin varttia ennen kuin se piti viedä hääparin leikattavaksi.



Edit: Parempi kuva kakusta :)


Vaikka leipuri-kondiittorin ammatti tuntuu välillä kovin stressaavalta ja raskaalta, tiedän silti löytäneeni oman alani. Paljon on vielä harjoiteltavaa, mutta tämä on sitä mitä haluan tehdä niin kauan kuin mahdollista.

Hautajaislookista tuli otettua kuva onneksi ennen kyyneliä, aikalailla samalla yhtä värikkäällä tyylillä menin häissäkin.
Hiukset tuli kerrankin laitettua jotenkin, kiitos siskoni. Illalla hän letitti hiukseni kahdelle ranskanletille ja aamulla laittoi hiukset vielä kaikenmaailman tököteillä kuntoon.



Neule - Second handia, lienee äitini tai mummoni vanha
Mekko - H&M
Laukku - Seppälä
Kengät - Line Collection